Kaikki vapaasukellustekniikoista

Apnea, eli vapaasukellus, on laji, joka yhdistää useita tekniikoita, joiden avulla voit tutkia valtameriä ja ylittää omat rajasi. Tässä artikkelissa käsitellään kolmea pääasiallista vapaasukellustekniikkaa: staattista apneaa, dynaamista apneaa ja syväsukellusta, niin uima-altaassa kuin avovedessäkin. Jokainen vapaasukellustekniikka on suunnattu tietyntyyppisille sukeltajille ja vaatii erityisiä varotoimia, jotta harjoittelu on täysin turvallista.
Urheiluapneaan kuuluvat: staattinen apnea ja dynaaminen apnea. Molempia voi harjoittaa sekä merellä että uima-altaassa.

Dynaaminen apnea tarkoittaa uimista veden alla vaakatasossa mahdollisimman pitkälle. Kilpailuissa on kaksi kategoriaa: räpylöillä (DYN) tai ilman räpylöitä (Dynamic No Fins).

Staattisessa apneassa sukeltajan on upottauduttava veteen ja pidätettävä hengitystään mahdollisimman pitkään, ja tavoitteena on kestää niin kauan kuin mahdollista ilman happea veden alla.

1. Staattinen apnea

Mitä on staattinen apnea?

Staattinen apnea on vapaasukelluksen muoto, jossa sukeltaja pysyy liikkumattomana, yleensä vaakatasossa, ja yrittää pidättää hengitystään mahdollisimman pitkään. Tätä lajia harjoitetaan usein uima-altaassa tai matalassa vedessä.

Kenelle staattinen apnea sopii?

Tämä vapaasukelluksen muoto on ihanteellinen aloittelijoille, sillä se auttaa tottumaan hypoksian (hapenpuute) ja hyperkapnian (hiilidioksidin kertyminen) tuntemuksiin. Kokeneet vapaasukeltajat käyttävät sitä kuitenkin kehittääkseen hypoksian sietokykyä, parantaakseen rentoutumista ja harjoittaakseen mielen hallintaa.

Varusteet ja harjoittelu staattiseen apneaan

Vapaasukellusvarusteet on karsittu minimiin:

• Märkäpuku, jotta olo on mukava ja pysyt lämpimänä. Useimmat vapaasukellukseen tarkoitetut märkäpuvut ovat kaksiosaisia ja niissä on huppu optimaalisen lämpösuojan takaamiseksi.
• Sukellusmaski tai uimalasit ja Octopus oxygen –nenäklipsi; sukeltajan on löydettävä itselleen mukavin kokoonpano.

Katso kaikki sukellusmaskit

Harjoittelu koostuu ajan unohtamisesta ja keskittymisestä rentoutumiseen.

Tässä sukelluksessa on kaksi vaihetta: easy going (helppo vaihe) ja struggle (ponnistusvaihe).
Ensimmäisen vaiheen aikana olo on rento ja mukava, mistä nimi juontaa juurensa, eikä tarvetta hengittää tunnu. Sitten seuraa sarja epämiellyttäviä supistuksia, joiden aikana on oltava henkistä voimaa vastustaa, jotta hengitystarvetta voi lykätä.

Apnea-aikoja pidennetään asteittain valmentajan tai parin valvonnassa synkoopin välttämiseksi. Tarkoituksena on parantaa CO2-sietokykyä, jota nämä apneat edistävät.

2. Dynaaminen apnea

Mitä on dynaaminen apnea?

Dynaaminen apnea tarkoittaa uimista veden alla mahdollisimman pitkälle hengitystä pidättäen. Sitä voi harjoittaa uima-altaassa (räpylöillä tai ilman) tai merellä. Se on erinomainen tapa kehittää sekä etenemiskykyä että rasituksen ja CO2:n sietokykyä.

Kenelle dynaaminen apnea sopii?

Dynaaminen apnea on saatavilla keskitason vapaasukeltajille, joilla on jo jonkin verran kokemusta. Se vaatii uimataitoa ja hyvää koordinaatiota. Kilpailuissa urheilijoiden fyysinen ja henkinen kunto mahdollistavat mahdollisimman pitkän matkan uimisen.

Varusteet ja harjoittelu dynaamiseen apneaan

• Kuten staattisessa apneassa, märkäpuvun käyttö on tarpeen, mutta sen valinta on ensiarvoisen tärkeää optimaalisen liu’un saavuttamiseksi.
• Sukellusmaski tai uimalasit ovat erinomainen vaihtoehto, sillä näkökyky on välttämätön käännöksissä. Kuitu- tai hiilikuituräpylät ovat suosittuja tässä lajissa, ja kilpailuissa monoräpylä on yleisin.

Lopuksi, Octopus oxygen -nenäklipsi ja kaulapaino painona mahdollistavat täydellisen vaakasuoran uinnin ilman, että sitä tarvitsee miettiä.

Harjoittelu tapahtuu sekä veden ulkopuolella että vedessä. Lihastyö ja kardioharjoittelu edistävät voiman kasvua ilman, että tavoitteena on lihasmassan lisääminen.

On tarpeen vaihdella staattista ja dynaamista apneaa, joiden välissä on hengitysharjoituksia, kaikki parin valvonnassa.

Uimatekniikan parantaminen on myös tärkeää paremman liu’un ja energian säästämiseksi. Lämmittely, hengitys ja palautuminen on oltava osa harjoitteluasi. On myös olennaista saavuttaa minimalistinen liike, joka riittää altaan pituuksien suorittamiseen tai impulssin ja liu’un vuorotteluun.

Tätä apneaa harjoitetaan sekä uima-altaassa että merellä harjoitusten aikana.
Kilpailuissa DYN tarkoittaa dynaamista apneaa pitkäräpylöillä tai monoräpylällä, ja DNF tarkoittaa Dynamic No Fins (ilman räpylöitä).

Lopuksi, syväsukellusta pidetään lajin kuninkaallisena muotona. Se kiehtoo, koska myyttien lisäksi se todistaa, että yhdistämällä fyysisen kunnon ja mielen, voimme laskeutua aiemmin mahdottomina pidettyihin syvyyksiin ja uhmata logiikkaa.

3. Syväsukellus

Mitä on syväsukellus?

Syväsukellus, joka tunnetaan myös nimellä vapaasukellus tai vakio-painosukellus, tarkoittaa laskeutumista mahdollisimman suureen syvyyteen hengitystä pidättäen. Tätä tekniikkaa voidaan harjoittaa räpylöillä, monoräpylällä tai ilman räpylöitä.

Kenelle syväsukellus sopii?

Syväsukellus on varattu kokeneille vapaasukeltajille, joilla on hyvä hengitys-, tasaus- ja rentoutumistekniikoiden hallinta. Se vaatii erinomaisen fyysisen ja henkisen kunnon. Tämä vapaasukelluksen muoto antaa myös mahdollisuuden tutkia valtameren syvyyksiä ja tarkkailla merielämää.

Varusteet ja harjoittelu syväsukellukseen

Koska harjoittelu voi tapahtua syvännealtaassa tai luonnonvesissä, varusteet vaihtelevat veden lämpötilan mukaan.

• Uimapuvusta siirrytään kaksiosaiseen märkäpukuun, jossa on huppu; sen on oltava riittävän lämmin, mutta ei liian paksu, jotta se ei lisää kelluvuutta liikaa.
• Syvyyksiin tarkoitetun sukellusmaskin on oltava pienitilavuuksinen, mutta ilmankin voi pärjätä. Usein vapaasukeltajat suosivat erityisiä vedellä täytettyjä uimalaseja, jotta ne eivät aiheuta imua eivätkä haittaa näköä. Näkyvyyden, maskilla tai ilman, on oltava riittävä, jotta tarttumalaatta löytyy oikealla hetkellä. Snorkkeli on vaihtoehto, jota jotkut vapaasukeltajat käyttävät pinnalla hengittämiseen.
• Octopus oxygen -nenäklipsi on suositeltava, koska se mahdollistaa tasauksen ilman nenään koskemista, mikä välttää turhat liikkeet.
• Käytössä on monoräpylä tai pitkäräpylät; molempia voidaan käyttää pystysuunnassa (altaassa) tai syvyydessä (syvänne tai luonnonvesi).
• Painotus on laskettava etukäteen neutraalin kelluvuuden saavuttamiseksi syvyyden mukaan, ja se jaetaan kaulan ja painovyön välille.
• Sukellustietokone on tässä vapaasukelluksen muodossa välttämätön mittari, jolla hallitaan aikaa, syvyyttä ja palautumista äänihälytysten avulla.
• Turvallisuuden takaa pinnalla poijuun tai alustaan kiinnitetty köysi, jota pitkin sukeltaja laskeutuu. Hän on itse kiinnitetty turvaköydellä (longe) köysistöön ja yhdistetty vastapainoon, joka mahdollistaa nostamisen hätätilanteessa. Köyden varrella olevat visuaaliset merkit auttavat sukeltajaa suunnistamaan, ja pohjassa oleva painotettu laatta estää menemästä syvemmälle. Joskus valaistus täydentää kokonaisuuden.

Katso kaikki painovyöt

Yksi sääntö: ole täydellisesti koulutettu ja tietoinen riskeistä sekä hallitse tasaus-, turvallisuus- ja hapenhallintatekniikat. Suurissa syvyyksissä typpinarkoosi, barotrauma ja synkooppiriski ovat suurempia. Ohjaajasi vastaa sukelluksesi suunnittelusta ja turvallisuudesta.

Sekä harjoittelussa että kilpailuissa tekniikan on oltava täydellisesti suoritettu energian säästämiseksi. Sukeltaja hengittää sisään, tekee “ankka-sukelluksen”, tasaa korvansa ja alkaa laskeutua räpylöillä hitaasti, kunnes saavuttaa neutraalin kelluvuuden pisteen. Sen jälkeen hän laskeutuu vapaapudotuksella jatkaen tasaamista.
Tasaus tapahtuu kolmella tavalla: joko klassisella Valsalva-manööverillä, Frenzel-menetelmällä tai BTV-menetelmällä (vapaaehtoinen korvatorven avaus). Viimeksi mainittu ei onnistu kaikilta.

Kun pohjalaatta on saavutettu, nousu tapahtuu köyttä pitkin, peukalo ylöspäin. Tämä on kriittinen hetki, jolloin tajunnan menetys on todennäköisintä, ja se vaatii suurta keskittymistä ja ponnistelua, kunnes saavutetaan positiivisen kelluvuuden piste, joka mahdollistaa viimeisten metrien nousun “eco”-tilassa.

Nousun viimeisten metrien aikana kilpailijaa saattaa turvasukeltaja synkoopin välttämiseksi. Pinnalla häntä avustetaan, ja hänen on varmistettava 30 sekunnin kuluessa, että hän voi hyvin, antamalla merkki. Sen jälkeen on levon aika.

Syväsukellus sisältää eri lajeja, jotka ovat:

• Vakiopaino (CWT): räpylöillä (CWT) tai ilman räpylöitä (CNF = Constant weight apnea without fins), sukeltaja laskeutuu ja nousee käsien ja/tai räpylöiden avulla.
• Vapaa upotus (FIM): ilman räpylöitä sukeltaja laskeutuu ja nousee vetämällä itseään köyttä pitkin, vain käsien voimalla.
• Vaihtuva paino (VWT): sukeltaja laskeutuu painotetun kelkan avulla ja nousee joko räpylöillä tai köydestä vetämällä.
• No Limits (NL): sukeltaja saavuttaa suuria syvyyksiä painotetun kelkan avulla ja nousee ylös nostopussin (poiju) avulla.

Apnea yhdistää useita tekniikoita saman nimen alle, vaikka ne ovat hyvin erilaisia ja sovitettu eri kokemustasoille ja tavoitteille.

Olitpa aloittelija tai kokenut, sinun on ensin opittava hallitsemaan tekniikka ja pysyttävä varovaisena. Käy koulussa, jossa saat koulutusta, käytä oikeita varusteita ja huolehdi turvallisuudestasi noudattamalla tarvittavia varotoimia. Jokainen vapaasukellustekniikka – staattinen, dynaaminen tai syvä – tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden yhdistyä veden kanssa ja ylittää omat rajasi. Tärkeintä on tehdä se vastuullisesti ja tietoisesti, jotta kokemus on rikastuttava ja turvallinen.

Haluatko tietää lisää? Tutustu kattavaan vapaasukellusoppaaseemme.

Jaa tämä artikkeli

Aiheeseen liittyvät tuotteet

Kategoriat

VapaasukellusSukelluskalastusvarusteetVapaasukellusräpylätPitkäräpylätMärkäpuvutSukelluskalastuspuvut